Hallicup ja Ada-mamman masu

Eilen kävin hallicupissa Lohjalla ja mukana matkassa oli Toby sekä lainakoirat Tintin ja Neela. Ada sai jäädä masunsa kanssa kotiin nukkumaan. Kyllä siellä masussa joku asuu sillä iltaisin voi tuntea semmoista potkimista että huhuh. Ja niinhän sen kuuluu olla sillä pikku hiljaahan ne pienoiset maailmaan sieltä putkahtaa :)

Marjun (löytyy Marjun blogista) tekemä kisarata oli minulle ja Tobylle todella hyvä. Radan alku meni todella hienosti jaakotuksineen. Kepeillä tuli sitten ne tavalliset virheet ja toiseksi viimeisellä esteellä jäi puolivalssi hieman vajaaksi ja siitä sitten hyl. No toinen rata meni todella mallikkaasti ja aika oli yli sekunnin voittajaa nopeampi vaikka otettiin kepit uusiksi, joten kyllä Tobysta on kehittymässä todella hieno agiparson. Pitäisi nyt vain jaksaa treenata keppejä, jotta sieltä ei tule niitä tylsiä virheitä. Päivä oli niin jännittävä, että kotiin kun päästiin niin mentiin nukkumaan.

Sitten oli Neelan ja minun vuoro lähteä mölliradalle, ja kyllä on pakko sanoa että voi että minua jännitti! Paljon enemmän kun lähtiessä omien koirien kanssa! Lillanilta lainattu Neela toimi niin hienosti että teimme nollaradan. :) Hieman jäi harmittaa ettei putkeen irtoaminen sujunut niin kun olin suunnittelut (vaistoikohan Neela minun epävarmuuden eikä sen vuoksi irtonut niin hyvin kuin yleensä?). Putkella hidasteltiin hieman ja aikaa kului sen verran että jouduin me tyytymään kakkospaikkaan. No olen kyllä siihen todella tyyytyväinen, mutta ykkönenhän aina tuntuu paremmalta kun kakkossija :) Neela on todella hyvä ja estevarma koira vaikka ikää ei tytöllä edes vielä ole 2 vuotta! Todella hyvin on Lillan tytön kouluttanut.

Viimeiseksi oli sitten vuorossa Tintin medi-mölli radalle. Tintinin kanssa ei jännittänyt yhtä paljon sillä poika toimii melkolailla niin kuin Toby ja sen vuoksi on Tintinin ohjaaminen minulle tutumpaa hommaa. No radalle lähdettiin ja voi että mikä vauhti! Tintin meni todella upeasti ja jopa kontaktit otettiin! Tintin irtosi minun kanssa todella hyvin, mikä helpottaa tietysti työskentelyä nopean koiran kanssa :) Maaliin kun tultiin olin niin iloinen nollaradasta että huusiin JEEE! ja miten siinä sitten kävi, viimeinen rima tippui :( Voi että harmitti sillä Tintin oli 6 sekunttia voittajaa nopeampi. No tämä on pelin henki ja mitäs lopetin radan ennen kuin viimeinen este oli suoritettu. Janita Leinosen radanluku -kurssilla, jolla kävin tänään, kerrottiin juuri siitä miten ohjaaminen silloin kun koira on ilmassa helposti tiputtaa rimoja. Valitettavasti kurssi vaan oli päivää liian myöhään. No olen kyllä Tintin ja minun rataan todella tyytyväinen. Kunhan pojalle saadaan vielä takuuvarmat kontaktit niin sitten voi suunnata virrallisiin kisoihin.Ja Tintin käyttätyi minun kanssani ihan kun se olisi ollut minun koirani. Siitä molemmat Lillanin koirat ovat todella hyvät sill ne puuhaavat mielellään myös muiden ihmisten kanssa, eikä ainoastaan omistajan.Oli todella helppoa olla molempien kanssa hallilla ja kisata. Kiitos Lillanille koirien lainaamisesta :)
Alla kuva Adasta ja Tintinistä viime syksyltä.